Otava, 2012
399 s.

Juoksen ja juoksen ja juoksen.
Sairaalan ohi, puutarhan halki, lammen ohi.
Aina kylmälle metalliseinälle saakka.
Pysähdyn ja huohotan syvään, sydän jyskyttää rinnassani. Ojennan toisen käteni ja kosketan seinää. Sormeni puristuvat nyrkkiin, mutta käsi valahtaa heikosti sivulleni.
Ja silloin ymmärrän tärkeimmän totuuden koko tällä aluksella.
Pakoon ei pääse. (s. 141-142)
Amy ja hänen vanhempansa jäädytetään ja heidät lastataan alukseen, jonka on määrä laskeutua 300 vuoden päästä maankaltaiselle planeetalle. Amyn vanhemmat ovat osa retkikuntaa ja Amy lähtee vapaaehtoisesti heidän mukaansa. Sadan jäädytetyn retkikuntalaisen lisäksi alukseen asettuu myös muutama tuhat ihminen huolehtimaan aluksesta. Vuosisatojen aikana heidän yhteiskuntansa on muuttunut ja kun Amy herää 50 vuotta liian aikaisin, hän saa todeta elämän aluksella olevan monella tapaa hyvin erilaista kuin kotona Maassa. Hän ystävystyy Seuraajan kanssa, jonka on määrä olla seuraava aluksen johtaja ja yhdessä he alkavat selvittää, miksi jäädytettyjä yritetään tappaa kytkemällä heitä pois päältä.
Alku vähän junnasi ja koko ajan odotti, että milloin alkaisi tapahtua. Toki tarinan puitteita on hyvä pohjustaa, sillä muuten tippuisi tykkänään kyydistä. Olot aluksella ovatkin aika mielenkiintoiset. Porukkaa johtaa Vanhin, jonka kuoltua paikan otti Seuraaja. Suurin osa populaatiosta on huumattua massaa. He ovat tunnetasoltaan tyhjiä ja tekevät vain työtään kuin muuta ei olisi. He, joilla järki on tallella ja jotka käyttäytyvät nykypäivän sääntöjen mukaan normaalisti, ovat sijoitettu Sairaalaan, koska heidät uskotellaan olevan poikkeavia. Aluksen väestö on luonnollisesti myös teknologisesti paljon edistyneempää kuin Amyn aikaisessa Maassa.
Kun tarina pääsee vauhtiin Amyn herättyä kryounesta, tapahtuukin muutaman päivän aikana paljon. Itse asiassa sen vuoksi luinkin sitä hetken epäuskoisena, kun kaikki mahdolliset ihastumisesta murhan selvittelyyn tapahtui ihan pam, pam, pam. Seuraajan ja Amyn välinen ihastuminen oli minusta vähän kuvattu töksähdellen, tai se ei minusta soljunut niin hyvin tarinan mukana. Se saattaa ehkä johtua suomennoksestakin ja toki siinä oli sellaista "nuortenkirjamaista kliseisyyttä". Olin jo valmis antamaan kirjalle kolme tähteä, mutta loppua myöten tarina parani aivan huomattavasti, kun tuli ilmi paljon kutkuttavia juonenkäänteitä sekä mielenkiintoisia tieteisjuttuja.
Kertojina vuorottelevat Amy ja Seuraaja. Amy vaikutti minusta alussa ärsyttävältä, mutta loppua kohti hänkin alkoi olla jo melko siedettävä. Seuraaja kuitenkin on minusta paljon aidomman oloinen hahmona. Amy saa kirjan sivuilla ihme puuskia ja on jotenkin holtiton, mutta toisaalta enpä tiedä, miten sitä itse käyttäytyisi, kun huomaisi heränneensä kryounesta 50 vuotta liian aikaisin ja pystyisi puhumaan vanhempiensa kanssa vasta, kun on itse heitä paljon vanhempi? Lisäksi olisi vielä jumissa suuressa avaruusaluksessa.
Matka alkaa on trilogian ensimmäinen osa ja kirjan kansilipareessa luvataankin, että toinen osa ilmestyy ensi tammikuussa suomeksi. Jos scifihommelit sujuisivat yhtään paremmin englanniksi, varmaan yrittäisin lukea sen alkuperäiskielellään. Valitettavasti en kuitenkaan ole kovin taitava tuossa teknisessa sanastossa, vaikka scifisarjoja ja -leffoja on kyllä tullut katsottua välillä ilman tekstityksiäkin (mutta kuva nyt tunnetusti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa). Kirjan kansi on aivan mielettömän kaunis ja mikäli en olisi tiennyt kirjasta etukäteen, olisin viimeistään tarttunut siihen, kun olisin nähnyt sen kirjastossa.
Mä hypettelin tätä kirjaa jo ennen kuin sain edes varattua sitä kirjastosta. Suurin syy lienee siihen on se, että kun huomasin kirjan avaruusaluksen olevan sukupolvialus, innostuin ihan heti! Sukupolvialus on tosiaan pitkän matkan alus, jossa ihmiset saattavat asua vuosisatoja. Siksi heidän, jotka aloittavat matkan, kaukaiset jälkeläiset vasta pääsevät määränpäähän. Ajatuksena tämä on kiehtonut minua jo kauan ja tarkoituksena on ollut lukea kirjallisuutta, jossa esiintyy tällaisia sukupolvialuksia. Revisin kirja ilmestyi siis kuin tilauksesta tänä keväänä! Lisäksi ainakin Arthur C. Clarke on kirjoittanut Rama-sarjan, jossa ilmeisesti esiintyy myös tämän tyyppinen alus. Pitääkin tehdä vielä tarkempaa tutkimusta siitä, onko muita suomennettuja (englanniksi voi olla turhan haastavaa) scifi-kirjoja, joissa esiintyy sukupolvialuksia. Vielä parempi olisi, jos joku teistä lukijoista osaisi vinkata jotakin? :)
Tähdet:
****
Mä oon vieläkin vasta kolmantena kirjaston jonossa :/ en hirveän tarkasti uskaltanut tätä lukea sen verran että sanonta "odottavan aika on pitkä" pitää niin paikkansa.
VastaaPoistaJoo, mäkin olin suorastaan pettynyt varatessani kirjaa, kun olin toinen jonossa. Kuvittelin, että täällä semi-pienellä paikkakunnalla joudu odottelemaan. :D Mutta tätä kannattaa kyllä odottaa. :)
Poista